perjantai 21. elokuuta 2015

Blogini tarina

Sain Lankakori sekaisin -blogista mukavan haasteen, jonka päätin ottaa vastaan!

blogisi tarina

Ohjeet:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. 



Blogini tarina:

11.6.2010 oli maailman tuskaisin ja onnellisin päivä, sillä silloin syntyi meidän esikoinen, pienen pieni Remu poika <3 Olin ollut koko raskausajan kotona, vaikkei raskaus olisikaan ollut sinänsä este harjoittaa silloista maalarin ammattiani. Kuitenkaan ajatus raskausmahasta ja nosturin nokassa heilumisesta ei innostanut, kun siihen yhdistetään vielä se, millä maaleilla saan maalata ja millä en.
Pojan ollessa 3kk aloin jo todella hajota kotona olemiseen. Koliikkivaivat ja yöheräilyt olivat jo sen verran helpottaneet, että kaipasin jo kaiken muun rinnalle omaakin harrastusta. Niiinpä kaivoin taas puikot kaapista ja aloin selailemaan erilaisia ohjeita mm. blogeista blogeihin hyppien. Kunnes salama iski kirkkaalta taivaalta, välähti, maa tärisi ja sain idean: Perustanpa minäkin blogin, niin ei ole niin yksinäistä harrastaa! Ja sitä voisi harrastaa perus pieruverkkareissa ihan omalta kotisohvalta käsin! Ihan huippuidea siis! Ja koska olen kaikkihetimullenyt -ihminen, otin ensimmäisen nimen ja ensimmäisen blogipohjan mitä ikinä mistään keksin. Sittemmin blogipohja, nimi ja osoitekin on mennyt vaihtoon. Varmaankin taitekohtana voidaan pitää tuota nimen ja osoitteenvaihdosta, koska näistähän ei Google tai Blogger juurikaan tykkää ja hetken käyntiluvutkin olivat pyöreä nolla. Sain kuitenkin useimmat postaukset tapeltua Googleen takaisin ja lukijakuntanikin suureni, kun pistin koko höskän remppaan.

Poika täytti kesäkuussa 5 vuotta, niinkuin myös blogini esikuussa. Synttäreitä juhlitaan jälleen arvonnan merkeissä, kunhan kekkasen ensin mitä arvotaan :) Ideoita??

Kerron myös hieman historiaa, miten löysin käsityöt:

Muistan, kun mummini opetti minulle virkkausta ollessani alle kouluikäinen. Mummin lankakori oli myös erittäin mielenkiintoinen. Lankoja oli kiva pyöritellä, ja opin tekemään niistä erilaisia pipon tupsujakin. Se virkkaaminen ei ihan sitten luonnistunutkaan! :D Kaikenlaista häkkyrää kiikutin mummin eteen, joka taas purki ne ja käski yrittää uudelleen. 
Meni taas pari vuotta,virkkaamalla syntyi jo patalappuja, kunnes suustani kuului: -Äiti! Opeta mut neulomaan! Ja se olikin sitten menoa se. Ollessani kolmannella luokalla muistan neuloneeni koulussa villatakkia, kun luokkatoverini ihmettelivät, miten neulon niin sileää! Nykyään se jälki kyllä naurattaa :D Villatakki ei ikinä kuitenkaan valmistunut. Sain aikaan kuitenkin harmaan takakappaleen ja pinkin etukappaleen äitini ohjeistuksella, ohjeita kun en vielä osannut tulkita. 
Ala-asteella valitsin kuitenkin puukässän rättikässän sijaan, koska isäni kanssa oli tullut rakennettua vaikka minkälaista linnunpönttöä ja tykkäsin veistellä puusta kaikenlaista, ihan perus voiveitsistä lähtien. Yläasteella valitsin myös ensin puukäsityöt kun taas 8. luokalla otin vaihteeksi rättikässän. Käsityötunnit olivat kuitenkin ihan tuskaa, koska siellä joutui käyttämään ompelukonetta. OMPELUKONETTA!! Vihasin sitä härveliä, joka sumppasi langat, katkoi neulat, ruttasi kankaat ja ompeli vinoon. Kun taas kaveri päristeli naama virneessä ja talla pohjassa vieressä. Muistan, kun äitini valvoi yhden yön ommellen mun tilkkutäkkiä kasaan, koska siitä ei tullut kotonakaan yhtään mitään ja viimeinen käsityötunti olisi ollut aamulla. Kirosin koko rättikässän alimpaan helvettiin ja jäin äidilleni varmaan ikuisesti kiitoksenvelkaan :D Ostin kolmisen vuotta sitten upouuden ompelukoneen, mutta tuolla se pölyttyy nurkassa. Koska se helvetin masiina tekee samoja temppuja edelleen! V-käyrä nousee samantien, jos miehen suusta kuuluu, että sen housuja pitäis lyhentää. Vastaus on: Lyhennä itse! Tai mä voin neuloa sulle uudet ;)

Sen pituinen se!

Haastan: 

4 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta, itse ehdinkin tähän haasteeseen jo vastata hetki sitten, joten laitapa haaste eteenpäin jollekin toiselle :) Oli kiva lukea sinun tarinasi!

    VastaaPoista
  2. Huopatossun tehdas kiittää haasteesta, mutta pyytää että haastaisit jonkun toisen. Blogin synnystä ei ole paljon kirjoitettavaa ja olen siitä kyllä jossain vaiheessa kertonutkin. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos haasteesta :) oli kiva lukea sinun tarinasi!

    VastaaPoista