keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Vauvaa ja arkea

Enpäs olekkaan kertoillut tänne pitkään aikaan omia kuulumisia, niin vaihdetaanpa ne nyt tässä postauksessa. Mutta jottei mene kuitenkaan ihan aiheen ohi, niin kerrottaisko tähän alkuun mitä multa löytyy puikoilta? No, ei vielä mitään, mutta seuraava haaste on englanniksi neulominen. Yksi ohje olis suomennettuna, sitä on pakko päästä huomisen neuvolan painokontrollin jälkeen testaamaan:)

Döddi, ja sitten sitä lässytystä omasta elämästä.
Poika täytti eilen 7 kuukautta. Huhhuijakkaa. En kyllästy varmaan koskaan ihmettelemään, mihin kaikki tää aika on oikein hujahtanut? Vasta eilenhän poika oli naama punasena huutava ruttunaama, joskin söötti sellainen :) En voi kuitenkaan väittää, että olis hirvee ikävä niitä ensimmäisiä kuukausia, missä huutoa tosiaan riitti. Yöunista tietoakaan. Nythän meillä on jo pari kuukautta varmaan poika vetänyt 12 tuntisia yöunia, joista tosin äiti nukkuu vain hädin tuskin 6 xD Ei vaan saa itseään ajoissa nukkumaan, mun vapaa-aika kun oikeestaan alkaa vasta pojan mentyä yöunille.Kyllähän meillä mieskin hoitaa silloin kun aikaa opiskeluilta liikenee, hyvin hoitaakin, ei sillä.. Mutta sitä vapaa-aikaa... Kun vaan istahdankin alas... Missä rätti? Missä äijän tutti? Milloin tää on syöny? Pitäiskö tältä vaihtaa vaippa? Mitä ruokaa mä nyt annan? Milloin tää on heränny? Missä sukat? Niin. Siinä se mun vapaa-aika sitte :D Niin normaalia, kun toinen on päivät kotona ja tietää systeemit, mitä ja milloin päivän aikana on mitäkin tehty. Samahan se olis jos mä olisin töissä..
Töistä puheen ollen. Tais romuttua mun haaveet töihin lähdöstä ens kesäks. Mies pääsee mahdollisesti työharjotteluun jonka jälkeen mahdollisesti kesätöihin samaiseen unelmaduuniinsa. Pakkohan mun on antaa toiselle mahdollisuus, vaikka omalla alalla riittää töitä vain juurikin kesäaikaan. Maalari, nääs. Eli oman alan töihin pääsen ehkä jo kesällä 2012, huoh :( Ikävä jo nyt sitä kaikkea maalin käryä.  Oikeesti :) Nyt täytyy tyytyä nuuskuttelemaan muiden vastamaalattuja taloja. Eikä poikaa viittis vielä ens kesänä ulkopuoliselle laittaa hoitoon, joten toisen pitää jäädä kotiin ja se taitaa nyt mennä niin, että se olen minä.  Itku ja parku ja hampaitten kiristys. No, ehkä sitä keksii jotain kivaa pojan kanssa ens kesänä :)
Mitäs muuta. Poika oppi pari päivää sitten ryömimään:) .Käsillään vetää itseään eteenpäin, en tiedä tyylin tarkkaa nimeä, mutta kovaa sillä mennään  kiellettyjen asioiden luokse. Olkkari kun on yks piuhahelvetti, niin kiva pistää kaikki johdot uusiks :S Mitäpä sitä ei tekis turvallisuuden nimissä. Kivastihan tää vauva aika on lähtenyt rullaamaan, sympatiat kyllä teille kaikille äideille, ketkä heräilette öisin tunnin välein tai useammin. Sitä se oli meilläkin alussa, ja kyllä otti aivoon kun joku hehkutti 12 h unillaan.
Huomenna pitäs joo neuvolaan raahautua painokontrolliin. Nyt on kyllä jo ihme, jos ei pojan paino oo lähteny nousuun. Puuroa vetää pikku äijä ihan sikana :D Saanukkin ravata neuvolassa painokontrollissa koko tän vauva ajan. Hyvähän se on että seuraillaan, mutta ottaahan se aivoon rampata neukussa koko ajan.
Nyt hyvää yötä, mä tuskin unta saan vielä pariin tuntiin, mutta parempaa onnea teille muille!

2 kommenttia:

  1. Ymmärrän kaipuun töihin, mutta toisaalta kesällä varsinkin on ihan nauttia kotiarjesta. Ja teilläkin alkaa sitten pieni kommunikoida paremmin ympäristön kanssa ja arki helpottaa myös ensiaskelten kautta. Töissä ehtii kyllä olla ihan riittämiin vielä.
    Pikkasen kade yöunista. Täällä 1,5 vuotias herättää keskimäärin parin tunnin välein, joskus saan jopa 4h pitkän unipätkän. Mutta tää on tätä, meidän lapset oppii nukkumaan noin 3 vuotiaina...

    VastaaPoista
  2. Joo, ja vaikka sitä töihin pääsiskin, niin jo parin viikon päästä alkaa arvostamaan kotona oloa ihan eri tavalla :) Varsinkin sadepäivinä, ja niitähän Suomen kesässä tuntuu välillä riittävän.

    VastaaPoista